Ei näytölle pompahtelevia ilmoituksia sometykkäyksistä. Ei tarvetta julkaista kuvaa jokaisesta eteen avautuvasta maisemasta. Vain luonnon omia ärsykkeitä, kuten tuuleen huminaa, lintujen viserrystä ja kesäauringon lämpö kasvoilla.
Etelä-Pohjanmaalla asusteleva retkeilyvaikuttaja Alexandra Parkkonen teki ennen Pyhä-Luoston matkaansa päätöksen, ettei käytä reissunsa aikana sosiaalista mediaa.
Vaikuttajana työskentelevälle Alexandralle sisältöjen tuottaminen sekä sosiaalinen media ovat osa jokapäiväistä työtä. Kevään aikana hän kuitenkin havahtui siihen, kuinka suuri osa ajasta kului ruudun äärellä.
”Tuntui, että minun oli tavallista vaikeampaa pysähtyä hetkiin. Olin jotenkin irrallinen kaikesta”, Alexandra kuvailee.
Siksi hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi olla reissussa kerrankin täysin läsnä.
”Halusin kokea aidosti Pyhä-Luoston upean luonnon ja kohdata ihmiset ilman ruutua.”
Rauhoittava melontaretki keskellä Pyhäjärveä
Vaikka Alexandra oli vieraillut Pyhä-Luostolla aiemminkin, kesäinen tunturimaisema oli hänelle uusi kokemus. Juhannusviikolla tehdyn reissun majapaikkana toimi Luoston luonnon rauhassa sijaitseva Santa’s Hotel Aurora, jossa uni maittoi aktiviteettien välissä.
Yksi matkan kohokohdista tapahtuikin heti ensimmäisenä iltana, kun Alexandra pääsi melontaretkellä Pyhäjärven maisemiin yhdessä Kairankutsun yrittäjän Kristiinan kanssa.
Alkuun ilma oli pilvinen, mutta pian aurinko pilkisti pilviverhon takaa. Kesken melonnan vesi tyyntyi.
Tämä oli Alexandralle ensimmäinen kerta, kun hän meloi muualla kuin omalla tutulla ja turvallisella lähijärvellä.
”Ylitin itseni. Minua jännittää vedenalainen maailma ja esimerkiksi vesikasvit, mutta Kristiina ymmärsi pelkoni ja huomioi sen kauniisti koko retken ajan. Kokemus oli lopulta todella positiivinen.”
Alexandrasta tuntui, kuin hän olisi lähtenyt melomaan yhdessä ystävän kanssa.
”Samalla opin paljon Pyhäjärven historiasta ja sain kuulla kiinnostavia tarinoita.”
Ukko-Luoston huipulta ametistikaivokselle
Seuraavana aamuna Alexandra suuntasi mielipuuhaansa eli retkeilemään Pyhä-Luoston kansallispuistoon Ukko-Luostolle, Pikku-Luostolle ja Lampivaaralle.
Etelä-Pohjanmaan lakeuksiin tottuneelle korkeuserot tekivät vaikutuksen.
”Kun nousin ylemmäs ja ylemmäs, niin silloin ymmärsin viimeistään, että nyt on saavuttu tunturialueelle.”
“Erityisesti Ukko-Luoston näköalatasanne jyrkänteen reunalla oli pysäyttävä. Kansallispuiston maisemia katsellessani ajattelin vain, että vautsi”, Alexandra muistelee.
Lampivaarassa odotti myös yksi alueen tunnetuimmista elämyksistä: vierailu Lampivaaran Ametistikaivoksella.
Opastetulla kierroksella Alexandra pääsi tutustumaan alueen geologiaan, historiaan sekä kaivostoimintaan kansallispuiston alueella. Lampivaaran Ametistikaivos on yksi harvoista jalokivikaivoksista maailmassa, jonne vierailijat ovat tervetulleita sekä ainoa toimiva ametistikaivos Euroopassa.
”Opas kertoi todella mielenkiintoisesti kaivoksen toiminnasta sekä jalokivien ominaisuuksista käyttäen kiviä havainnollistamaan kertomaansa. En esimerkiksi tiennyt, että ametisteja kaivetaan käsin ilman koneita.”
Alexandra löysi lopulta hetken kaivamisen jälkeen oman violetin ametistin kaivuualueelta.
”Olihan se hienoa löytää oma onnenkivi, joka on konkreettinen muisto tästä matkasta.”
Porovasan paijailua ja vaijeriliukuja rotkon yli
Jaakkolan porotilalla Alexandraa oli vastassa paikan emäntä Anu, joka vei hänet tutustumaan perheensä pyörittämään porotilaan ja kertoi samalla poronhoidosta sekä saamelaiskulttuurista.
Anun iloinen ja lämmin olemus sekä paikan aito vieraanvaraisuus tekivät syvän vaikutuksen Alexandraan. Kodassa paistetut letut kruunasivat vierailun.
– Tunnelma oli todella lämmin. Yksi lempihetkistäni oli päästä ihastelemaan vasta kolmen viikon ikäistä poronvasaa. Olisin viihtynyt Jaakkolan porotilalla paljon pidempäänkin!
Seikkailupuisto Pyhäkuru tarjosi Alexandralle puolestaan vauhdikkaamman puolen tunturikeskuksesta.
Vaikka hän oli käynyt seikkailupuistoissa aiemminkin, oli kallioseinämälle rakennettu rata aivan uusi kokemus. Mukaan kaveriksi lähti opas Maiju, joka näytti tietä ja avusti tarvittaessa.
”Ylhäällä avautuvat maisemat olivat upeat, ja erityisesti rotkon ylittäminen vaijeria pitkin kallioseinämältä toiselle oli hurjan hauskaa.”
Epävakainen sääkään ei haitannut tekemistä. Kesäsade vaihtui hetkittäin auringonpaisteeseen.
”Tämä tuntuu kuuluvan Lapin kesän luonteeseen”, Alexandra naurahtaa.
Maastoratsastusretki ylös Soutajalle
Yksi matkan eniten odotetuista retkistä oli kahden tunnin maastoratsastus Lucky Ranchilla, perheomisteisella elämystilalla Pyhätunturilla.
Alexandra ei ole aikaisemmin ollut paljoa tekemisissä hevosten kanssa, joten ratsastus ja eläimen suuri koko hieman jännitti.
”Ennen maastoon lähtöä kävimme rauhassa läpi Lucky Ranchin yrittäjän Anun kanssa hevosen hoitoa, varustamista ja ohjaamista.”
Jännitys helpotti Anun rauhallisessa ohjauksessa nopeasti.
”Lopulta kaikki meni hyvin. Osasin ohjata, mikä oli todella siisti fiilis. Retken aikana olinkin lähes sanaton. On vaikea edes kuvailla sitä tunnetta, mitä tuo retki aiheutti minussa.”
Reitti vei kaksikon Soutajatunturin näköalapaikalle, jossa tunturimaisemat avautuivat kauniisti ilta-auringon paisteessa.
”Oli hienoa löytää uusi tapa liikkua luonnossa. Koen myös ylpeyttä siitä, että pääsin ylittämään itseni ja hevosiin kohdistuvan jännitykseni.”
Kun puhelin jäi taskuun, löytyi jotain tärkeämpää
Loman aikana ruutuaikaa Alexandralla kertyi vain alle tunti päivässä.
”Oli ihanaa huomata, että pystyn elämään paremmin hetkessä. Nautin luonnosta, uusista kokemuksista ja ennen kaikkea uusien ihmisten kohtaamisista aivan eri tavalla.”
Matkan aikana Alexandra kirjoitti ylös paperille ajatuksiaan ja otti kuvia kertakäyttökameralla muistoksi. Koska tuotoksia ei voinut hioa tai kuvia esimerkiksi ottaa useampaa, opetti tämä sietämään tietynlaista keskeneräisyyttä.
”Kirjoittamani ajatukseni olivat sellaisia siinä hetkessä. Kuviakin otin vain sen yhden ja ajattelin, että se on sitten siinä.”
Myös Pyhä-Luoston monipuolinen ravintolatarjonta yllätti. Alexandralla on gluteeniton ruokavalio, joka huomioitiin jokaisessa paikassa hienosti. Ruoka oli maittavaa ja sopivat vaihtoehdot oli merkitty selkeästi. Alexandra kävi muun muassa lounaalla Neidon Sydämessä Pyhällä ja illallisella Ravintola Punaketussa Luostolla.
Myös kesä oli Alexandralle mieluinen ajankohta matkustaa. Retkeillessä sai olla lähes yksin, oli rauhallinen tunnelma ja aktiviteettien testaus onnistui rauhassa. Hyttysiäkään ei ollut niin paljon.
”Yksi ahaa-elämyksistä oli se, että luonnossa liikkuminen onnistuu muullakin tavoin kuin kävelemällä! On mahdollista pyöräillä, meloa tai vaikkapa ratsastaa. Tällä tavoin saa aivan uudenlaisen tavan nähdä upeita kohteita ja ehkäpä paikkoja, joihin ei tavallisesti kävellen pääsisi!”
”Pyhä-Luosto yllätti monipuolisuudellaan. Tekemistä riitti, mutta oli ihan ok välillä vain ollakin ja nauttia maisemista. Ei tarvinnut siis suorittaa. Sai vain olla, kokea ja nauttia.”
Sinua voisi kiinnostaa myös nämä artikkelit:
”Ei kiirettä tai tarvetta suorittaa” – Tanja Hakala löysi rauhan Pyhä-Luostolta
Ukko-Luoston huipulla avautuvat tunturimaisemat, lempeä tuulen vire pyörän selässä ja pulahdus viileään metsälampeen savusaunan jälkeen saivat Tanja Hakalan viimeistään päästämään irti arjen hektisyydestä. Länsirannikolta matkannut vaikuttaja vieraili viime kesänä Pyhä-Luostolla, joka jätti häneen lähtemättömän vaikutuksen.
