Turkulainen vaikuttaja Juhani Koskinen vietti 40-vuotissyntymäpäiväänsä paikassa, jossa hän ei ollut käynyt koskaan aikaisemmin.
Lapin maisemat eivät olleet Juhanille täysin vieraita, mutta Pyhä-Luostolle hän suuntasi ensimmäistä kertaa. Jo ensimmäisten tuntien aikana oli selvää, että syntymäpäivän viettopaikka oli osunut nappiin.
Napapiirin pohjoispuolelle saavuttuaan oli vuorossa aivan ensimmäiseksi synttäri-illallinen viihtyisässä ravintola Popolossa Pyhän hotelli Kultakerossa. Jo valmiiksi mukava tunnelma muuttui astetta kotoisammaksi sen jälkeen, kun juomalistalta löytyi myös turkulaista olutta.
Juhani valitsi menusta valkosipulichilikatkarapuja, kanapastaa ja marinoituja oliiveja. Ruokailun kruunasi tiramisu ja limoncello.
”Siinä istuessani katselin ulos, kun satoi aivan kaatamalla ja paistoi samaan aikaan aurinko. Tunturin ylle tuli makea sateenkaari. Oli aika upea hetki olla vaan ja tuijotella”, Juhani muistelee.
Ja mikä parasta: ei vieressä puhelinta, johon helposti katse ja ajatukset harhailisivat.
”Ilmoitukset olivat pois päältä ja somet jemmassa. Huomasin, että oli helpompi elää hetkessä, nauttia edessä avautuvista upeista maisemista ja olla avoin erilaisille kohtaamisille.”
Juhani paljastaa, ettei oikeastaan kaivannut yhtään puhelinta koko matkan aikana.
”Ei tullut oloa, että pitää mennä Instagramiin katsomaan päivityksiä. Onhan tässä oikeassakin elämässä jo niin paljon ihmeteltävää ja katseltavaa. Pitäisi tehdä näitä offline-juttuja nykymaailman melskeessä enemmänkin – ja mikä sen parempaa kuin tehdä niitä Lapissa.”
Maastopyöräilyä tunturimetsän siimeksessä
Kun synttäri-illallinen oli nautittu ei Juhani suunnannut vielä majoitukseensa, Hotelli Kultakeroon, jossa hänen matkakumppaninsa, 5-vuotias Matti-mäyräkoira, nukkui sikeitä.
Sen sijaan Juhani suuntasi maastopyöräilemään yhdessä PyhäSafariksen oppaan Jannen kanssa Peurakeron huipulle. Viime maastopyöräilykerrasta oli ehtinyt vierähtää 20 vuotta.
Vaikka Juhani on omien sanojensa mukaan tottuneempi Jopo-kuskina, onnistui vasta-alkajalla vauhdikkaampikin pyöräretki. Välillä vastaan tuli haastavaa kivikkoa sekä jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, mutta sähköavustus helpotti menoa. Matkan kulkuun kuului myös evästauot laavulla sekä pysähdykset tunturin huipulla maisemien ihailulle.
”Upeiden maisemien lisäksi löysin myös hienon yhteyden oppaani kanssa. Siinä samalla, kun ajelimme tunturissa, juttelimme Jannen kanssa niitä näitä elämästä yöttömän yön auringon alla.”
”On jännä, kuinka joidenkin ihmisten kanssa yhteys syntyy todella mutkattomasti”, Juhani pohtii.
Kipuaminen huipulle Matti sylissä ja maittava lounas Mokkatuvalla
Hyvin nukutun yön jälkeen Juhani suuntasi aamupalan jälkeen Matin kanssa kohti Pyhätunturin huippua. Nousu oli paikoin sen verran vaativa, että Matti matkasi osan matkasta Juhanin sylissä. Huipulla avautuvat maisemat kuitenkin palkitsivat vaivannäön.
”Tapasimme huipulla myös vanhemman pariskunnan, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia. He kysyivät heti ensimmäiseksi, miten noin pieni koira jaksaa. Matti on melkoinen sissi ja ollut onneksi aikaisemminkin kanssani retkeilemässä, joten kokemusta löytyy”, Juhani naurahtaa.
Retken aikana syntyneet kohtaamiset tuntemattomien ihmisten kanssa jäivät Juhanille erityisen hyvin mieleen. Nykyään suuri osa yhteydenpidosta tapahtuu sosiaalisen median kautta, joten aidot kasvokkaiset kohtaamiset tuntuivat erityisen virkistäviltä ja saivat hymyn huulille.
Reippailun jälkeen oli vuorossa buffetlounas Mokkatuvassa. Ravintola teki vaikutuksen paitsi maittavalla kotiruoallaan myös Mattia varten kootulla omalla maistelumenullaan.
”Mokkatuvan yrittäjäpariskunnasta huokui, kuinka eläinrakkaita he ovat. Koiratkin ovat todella tervetulleita. Jos asiakas kysyy, saako koiran kanssa tulla, he vastaavat, että ei saa, vaan pitää tulla”, Juhani kertoo hymyillen.
Alamäkipyöräilyn hurmaa ja illallinen porojen seurassa
Kolmen päivän mittaisen reissun aikana Juhani pääsi pyöräilemään enemmän kuin viimeisen 20 vuoden aikana. Monet hänen ystävistään harrastavat alamäkipyöräilyä ja ovat koittaneet houkutella häntä mukaan jo pitkään.
”Pyhä-Luostolla ne ennakkoluulot vihdoin murrettiin. Alamäkipyöräily neljä kilometriä pitkällä Pyhä Flow -reitillä oli tosi hauska kokemus. Aluksi puimme kypärät, rintapanssarit ja kyynärsuojat, minkä jälkeen lähdimme oppaan kanssa laskemaan pitkin Suomen maisemallisinta alamäkireittiä.”
Ensimmäinen lasku jännitti, mutta jokaisen kierroksen jälkeen into kasvoi. Reitillä riitti vauhdikkaita mutkia, tiukkoja kurveja, hyppyreitä ja myös rauhallisempia osuuksia, joilla pääsi hakemaan tuntumaa pyörään.
”Pääsin vauhdin hurmaan, joka vei mukanaan. Tämä ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi. Oppaani Toni oli loistava. Erittäin ammattitaitoinen laskija, joka neuvoi ja kannusti koko matkan ajan.”
Päivän päätteeksi Juhani suuntasi illalliselle Pyhätunturin rinteellä sijaitsevaan ravintola Huttuhippuun. Ravintolan pihalla odotti yllätys: noin 30 poroa oli kokoontunut alueelle viettämään iltaa.
“Kuvailisin itseäni kulinaristiksi ja ruokaharrastajaksi, joten oli kiinnostavaa päästä maistelemaan aitoja ja puhtaita Lapin makuja. Alkupalaksi sain poronsydäntartaria ja pääruoaksi Lapin kuhaa.”
Mieleenpainuva saunaelämys ja käynti Suomen syvimmällä kurulla
Outdoor Artisansin Venlan järjestämä perinnesaunotus nousi Juhanin koko matkan kohokohdaksi.
”Ensin mietin, että mikä tämä juttu oikein on. En ollut kuullut tällaisesta perinnesaunotuksesta aiemmin. Päästyäni tilalle tapasin Venlan, joka on kouluttautunut saunottajaksi.”
Kaksikko suuntasi perheomisteisen elämystila Lucky Ranchin järvenrantasaunaan, jossa kaikki oli valmiina elämystä varten: vihdat, vesi, mahla ja tee. Aluksi tutustuttiin saunottamiseen, minkä jälkeen siirryttiin löylyihin.
“Oli aivan absurdi kokemus mennä lauteille makaamaan, sulkea silmät ja vain rentoutua, kun saunottaja heittää löylyä, tekee suolahoidon ja lauleskelee saunalauluja. Tuntui kuin olisin siirtynyt aivan toiseen maailmaan.”
“Saunottaja myös sanoi, että voimme jutella, mutta voimme yhtä hyvin olla hiljaa. Tämä oli mielestäni aika hienoa.”
Löylyjen lomassa Juhani kävi viilentymässä Pyhäjärven virkistävässä vedessä ja heitti samalla talviturkkinsa. Kun hän nousi takaisin laiturille, saunottaja kääri hänet lämpimiin pyyhkeisiin kuin kapaloon.
“Jäin kuuntelemaan veden liplatusta ja katselin vain taivaalle. Tämä kokemus vei saunomisen aivan uudelle tasolle.”
Helpompi olla läsnä hetkessä
Ennen kotimatkaa Juhani suuntasi vielä Matin kanssa Karhunjuomanlammen kierrokselle ja Isokurulle. Muutaman tunnin vaellus Suomen syvimpään kuruun tarjosi rauhallisen päätöksen vauhdikkaalle lomalle.
”Isokuru oli vaikuttava paikka. Hyvä, että ehdimme käydä. Oli hauska huomata, kuinka poluilla tuli vastaan myös paljon muita koiria.”
Luonnossa liikkuessa ajatukset jäivät vähitellen taka-alalle. Kun huomio kiinnittyi polkuun, maisemiin ja ympäröivään luontoon, oli helpompi olla läsnä hetkessä.
”Luonnossa liikkuessa sykkeet laskevat ja mieli rauhoittuu. Samalla pääsee paremmin käsiksi omiin ajatuksiin ja huomaa, mitä ympärillä tapahtuu”, Juhani toteaa.
Oli kyse sitten alamäkipyöräilystä, maastopyöräretkestä tai päivän päätteeksi perinnesaunotuksesta, puhelin pysyi taskussa ja huomio siinä, mitä ympärillä tapahtuu.
”Vaikkei sitä välttämättä uskoisi, olen aika introvertti. Tykkään olla paljon itsekseni ja välillä jopa vältellä ihmiskontakteja. Pyhä-Luostolla oli kuitenkin hienoa huomata, kuinka helposti juttu alkoi luistaa ihan ventovieraidenkin kanssa.”
”Matkan aikana huomasin, että juuri pienet hetket merkitsevät eniten. Esimerkiksi se, kun istuimme Matin kanssa tunturin huipulla ja katselimme maisemia yhdessä. Ne hetket vien mukanani.”
Sinua voisi kiinnostaa myös nämä artikkelit:
Koe tunturi hevosen tai pyörän selästä, liidä vaijerilla kalliolta toiselle tai kaiva oma ametisti
Olitpa etsimässä hemmottelulomaa, vauhtia ja menoa seikkailunnälkään tai lemmikkiystävällisiä vaellusreittejä, Pyhä-Luostolla voit luoda lomastasi juuri omannäköisen tunturijonon, jylhien kallioiden ja aapasoiden rauhoittavissa maisemissa. Tervetuloa kokemaan jotain ko(s)kematonta.
